Kuva on jo olemassa, se täytyy vain ottaa.
Esimieheni kysyi minulta aikoinaan, mitä teen saadakseni riehuvat, riitelevät surulliset tai ahdistuneet lapset ja nuoret rauhoittumaan. En osannut vastata. Ehkä kuuntelin, olin empaattisesti läsnä, ymmärsin tunteita käyttäytymisen takana tai ehkä toimin vain vaistojeni varassa.
Jouduin miettimään vastaustani pitkään enkä siltikään pystynyt kuvailemaan toimintaani kuin osittain. Viisaana miehenä hän ehdotti tulevansa päiväksi seuraamaan työskentelyäni haasteellisissa tilanteissa, selvittääkseen onnistuneen pedagogiikan työkalut muille jaettavaksi.
Myöhemmin NLP-opintojen myötä minulle selvisi, että silloinen esimieheni mallitti minua. Mallittamisessa halutaan oppia toiselta jokin taito tai toimintatapa siten, että se on opetettavissa myös muille. Mallittamisessa on useita vaiheita, tässä kuvailen niitä vain pintapuolisesti ja tiivistetysti:
- Havainnoidaan kohdetta laajalla fokuksella, ilman ennakko-odotuksia.
- Haastatellaan tekijää kysyen, miten hän tekee sen (mitä mallitetaan).
- Samaistutaan kohteeseen symbolisesti metaforioiden kautta tai tutkimalla toimintaa sisältäpäin.
- Kokeillaan simuloiden, miten itse tekisi saman.
- Ihastellaan kaikkea sitä, mitä löydetään itsestä mallituksen jälkeen.
Opintojeni aikana en keksinyt mitään sellaista uutta taitoa, mitä juuri silloin olisin tarvinnut. Keräsin listaa itseäni juuri silloin kiinnostavista aiheista, mutten löytänyt sopivaa harjoittelukohdetta vieläkään. Olisin halunnut mallittaa intuitiota tai luovuutta, mutten keksinyt miten. Minulla oli takana useita suuria elämänmuutoksia, joiden jäljiltä olin jonkinverran levottomampi kuin yleensä. Olotilani vuoksi päädyin mallittamaan taidon sijaan ominaisuutta.
Otin kohteekseni Muumimamman, jolla mielestäni oli kaikki ne ominaisuudet, joita juuri silloin kipeimmin kaipasin itselleni: rauhallisuutta, joustavuutta, kokonaiskuvan ymmärtämistä, tilanteen tasalla olemista, vakautta, neutraaliutta, hyvän huomaamista ja omien rajojen pitämistä. Osan Muumimamman ominaisuuksista olin saanut synnyinlahjana, osan oppinut ja osaan en pystynyt yrittämälläkään.
Koska Muumimamma elää vain Toven sanoittamissa tarinoissa, haastattelun sijaan katsoin piirrettyjä jaksoja YLE Areenalta, luin Muumikirjoja ja Muumeista kirjoitettuja filosofisia teoksia. Lukemisen aikana huomasin useammankin sukulaisen, ystävän, kollegan ja julkisuuden henkilön omaavan muumimammamaisia ominaisuuksia. Osaa heistä seurasin huomaamatta, osan toimintaa muistelin lämmöllä.
Palastelin Muumimamman ihailuani osiin seuraavasti:
- Taidot ja kyvyt: vakaus ja suvaitsevaisuus, huolenpito, organisointikyky, kiperien tilanteiden ratkaisu huomaamattomasti muita kunnioittaen, luovuus ja nopeus, lempeys ja turvallisen ilmapiirin luomisen kyky.
- Toimintatavat: ei tarjoile näkemyksiään kuin äärimmäisen hienovaraisesti, eikä koskaan väitä tietävänsä paremmin.
- Uskomukset ja arvot: rakkaus, elämän kauneus, uusiutumiskyky, taito selittää elämän takaiskut parhain päin.
- Identiteetti: yhteisön koossapitävä voima, vastuunkantaja, lempeä auktoriteetti.
- Osa suurempaa: arvojen ja toimintatapojen muokkaaja, esimerkin näyttäjä ja yhteisen hyvän edelläkävijä.
Havainnoidessani toimintaa teksteistä, poimin toistuvia käyttäytymismalleja:
- Luo turvallisuudentunnetta pelkällä olemuksellaan
- Tuntuu pitävän jatkuvaa kokonaiskuvaa tilanteista ja tapahtumista.
- On joustava vuorovaikutuksessaan.
- Tarkkailee, harkitsee, kuuntelee, kyselee ja iloitsee.
- Ei ajattele itseään, vaan yhteistä hyvää.
- On lojaali.
- Tietää ja tunnistaa omat rajansa ja pitää ne myös töissään.
'Haastattelussa' Muumimamma olisi todennäköisesti neuvonut ottamaan jokaisessa eteen tulevassa tilanteessa ensin askeleen taaksepäin ja siirtämään katseen kokonaiskuvaan. Sen jälkeen hän olisi ohjannut tiedostamaan oman tunteen, mutta muistuttanut, ettei sen kannata antaa vaikuttaa hetkessä, jossa muuta asiat tai ihmiset ovat keskiössä. Muumimamma olisi ohjannut myös kuuntelemaan tarkasti faktojen hahmottamiseksi, tarkentamaan omaa käsitystä asiasta ja ymmärtämään toisen tarpeet tilanteessa. Sen jälkeen hän olisi neuvonut kertomaan oman harkitun vastauksen, kommentin tai kysymyksen. Vasta kun pystyy katsomaan asiaa itsensä ulkopuolelta, voi keskustella neutraalisti ja parhaassa tapauksessa sanoilla on silloin myös vaikuttavuutta.
Samaistumisvaiheessa pitäydyin olemaan oma itseni, hidastetusti. Pysähdyin tilanteisiin ja keskityin kokonaiskuvan lisäksi tapahtumien kerrannaisvaikutuksiin.
Kokeiluvaiheessa töissä, kotona ja harrastuksissa vetäydyin tarvittaessa mielikuvaan itsestäni toisena. Mietin, miten ystäväni tai joku muu ihailemani liikkuisi, toimisi ja puhuisi. En kuitenkaan yrittänyt matkia heitä, sillä huomasin pelkän mielikuvan auttavan oman toimintani muuttamiseksi.
Nyt, vuosia mallittamisen jälkeen hymyilen itsekseni. Osa Muumimamman ominaisuuksistani on hiljalleen tullut tutuksi omissa ratkaisuissani, mutta aika ajoin olen enemmänkin äksy Pikku Myy.
Lukiessa mieleen jääneitä sitaatteja aiheeseen liittyen:
- Vakaus antaa muille vapauden, ja kun osaa nauttia elämästä, ei turhaa kiitollisuudenvelkaa synny.
- Ole iloinen, onnellinen ja sympaattinen. Pidä paheesi ja nauti elämästä.
Kiitokset tietämättään mallituksen kohteina olleille Leena Linholalle, Tarja Kunnakselle, Tuulikki Leisteelle, Uma Jutilalle ja edesmenneille Aili- ja Marguerite-isotädeilleni.
Kiitokset sysäyksestä mallittamiseen Martti Hellströmille ja mallittamisen saloihin syventymisestä NLP-gurulle Veli-Matti Toivoselle.
#nlp #mallittaminen #uudenoppiminen #hyvinvointi
Photo by Dexter Fernandes on Unsplash